MTK-Pohjois-Savon puheenjohtaja Perttu Sirviö kiteytti viljelijöiden merkityksen otsikon sanoilla.

”Miksi se joka tekee eniten, saa vähiten”

Ruokakeskustelu saa aina välillä mediassa uusia sytykkeitä ja jokin asia nousee hetkeksi esille. Tällä(kin) kertaa se oli tanskalainen sianliha sekä S-ryhmän toiminta, jotka saivat tilallisten niskavillat pystyyn S-ryhmän korvatessa valikoimassaan Atrian possun fileen ulkomaisella vaihtoehdolla Coop- tuotemerkin alla. Tästä jäi karvas maku suuhun monestakin syystä, vaikka kaupan mukaan kyse oli aivan normaalista kilpailutuksesta. Tämä on huolestuttava signaali, jos kauppa pitää normaalina toiminstana sitä, että pelkkä hinta ratkaisee laadusta viis. Asiat voi hoitaa myös toisin, kuten Osuuskauppa PeeÄssän toiminta osoittaa. Heidän valikoimaansa tuli myös Coop-tuotemerkin liha, mutta PeeÄssä otti myös kotimaisen vaihtoehdon takaisin, jotta kuluttajalla on aito mahdollisuus valita. Kiitosta pitää antaa silloin, kun sen paikka on. Joten kiitos osuuskaupan hallinnolle, josta tämä linjaus ilmeisesti oli lähtöisin.

Kuluttajien ostovoima on ollut viime vuosina koetuksella ja tällä on ollut vaikutusta kasvavissa määrin myös ostokäyttäytymiseen. Kaupan omat merkit, kuten edellä mainittu Coop ovat tässä tilanteessa lisäänneet markkinaosuuttaan kuluttajien tehdessä ostopäätöksiä yhä enemmän hintakärki edellä (PTT 2023). Private label on kaupalle myös tapa sitouttaa kuluttaja omiin tuotemerkkeihinsä, eikä oikeisiin elintarviketeollisuuden brändeihin, mikä helpottaa teollisuuden kilpailuttamista. Suomessa kaupan merkkien osuus on historiallisesti ollut pienempi kuin monessa muussa Euroopan maassa, mutta suunta tuntuu olevan kasvamaan päin.

Suomalaisella alkutuotannolla on selkeitä vahvuuksia, jotka eivät pääse oikeuksiinsa, kun ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. On epäoikeudenmukaista, että Suomeen tuodaan elintarvikkeita, joiden tuottaminen meillä on kielletty. Usein käytettyjä esimerkkejä ovat muun muassa nokattomat broilerit sekä saparattomat possut.  Erityisen räikeää tämä on julkisten hankintojen kohdalla. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko esimerkiksi Coop-tuotemerkin vastuullisuusehdoissa mainittu porsaiden saparot ja tilavaatimukset, jotka meillä on kireämmät kuin monessa kilpailijamaassa. Esimerkiksi ensi vuoden alussa voimaan tulevan porsaiden ja lihasikojen uusien tilavaatimusten kustannus on tällä kustannustasolla noin 5 euroa sikaa kohti.

Suomalainen kuluttaja haluaa tutkimusten mukaan ostaa suomalaista ruokaa ja alkutuottajien arvostus on talvella julkaistun tutkimuksen mukaan historiallisen korkealla. Kaikesta kritiikistä huolimatta uskon, että suomalaisen ruuan paras markkinapaikka on suomalainen kauppa. Se ei tarkoita sitä, etteikö elintarvikeketjun pelisäännöistä  pidä keskustella, tarvittaessa räväkästikin, jotta suomalaista ruokaa riittää kuluttajille myös jatkossa.

”Kauhalla meiltä vaaditaan, lusikalla annetaan”.

Suomalaiset liha- ja maitotilat tekevät päivittäin töitä sen eteen, että meille ei kehity antibioottiresistenssiä, kuten monessa Euroopan maassa jo tällä hetkellä on. Esimerkistä käy Klebsiella pneumoniae-bakteeri, joka aiheuttaa muun muassa keuhkokuumetta, virtsatieinfektioita sekä haavatulehduksia. Suomessa nämä sairaudet voidaan hoitaa kuurilla, kun taas esimeriksi Kreikassa yli puolet tapauksista ei parane antibiootilla. Suomessa laajakirjoiset antibiootit on varattu pääasiassa ihmisille, vaikka ne olisivat monikäyttöisiä myös kotieläintuotannossa. Aika moni maidontuottaja tuskailee maidon varoaikojen kanssa, kun maitoa lypsetään erilleen antibioottihoidon vuoksi vähintään kymmenen päivää ja koko tämän ajan on varottava, jotta maitoa ei päädy pisaraakaan tilatankkiin.   On olemassa myös huomattavasti lyhyemmän varoajan lääkkeitä, mutta niiden käyttöä rajoitetaan juuri edellä mainitun resistenssin ehkäisemiseksi.

Viime viikonloppuna Ylä-Savon expo-messuilla paikallisten MTK-yhdistysten osastolla oli havaintoesitys antibioottien käyttömääristä eri Euroopan maissa. Kun käyttömäärät olivat konkreettisesti esillä ruiskuissa, moni messukävijä hämmästyi suurista eroista. Kävijöiden kanssa pohdittiin sitä, että on mielekkäämpää hakea antibioottikuuri kaupan sijaan apteekista. Ja vain tarpeeseen.

Suomalainen sikatila maksaa itsensä kipeäksi salmonellavakuutuksesta, koska salmonella on Suomessa lakisääteisesti vastustettava tauti ja salmonellatapausten taloudellinen merkitys kasvaa vuosi vuodelta tilakoon kasvaessa. Monessa maassa salmonellan kanssa on jo luovutettu ja jää kuluttajan vastuulle huolehtia terveydestään. Vähän samaan kategoriaan menee myös sairaalabakteerina tunnettu MRSA, jota löytyy noin 70% tanskalaisesta sianlihasta.

Asiaa voi hyvin laajentaa koskemaan myös pellon puolelle. Yhtenä esimerkkinä laadun merkityksestä puutarhatuotannossa on marjoista aiheutuneet ruokamyrkytystapaukset. Vuosina 2000-2022 Suomessa todettiin 49 marjoista aiheutunutta myrkytystapausta. Näistä 43 oli aiheutunut ulkomaisista marjoista. Ottaen vielä käytetyt määrät huomioon, suomalaisten marjonen laatu ja turvallisuus on siis erittäin korkealla tasolla. Laitosruokailuissa sattuneissa tapauksissa taas syyllinen on toisinaan ulkomaisesta porkkanasta tehty porkkanaraaste. Olisi mielenkiintoista joskus laskea, paljonko yhteiskunta olisi säästänyt sairauslomapäiväkustannuksissa käyttämällä kotimaisia raaka-aineita.

Edellä luetellun tarkoitus ei ole mustamaalata ulkomaista tuotantoa, vaan korostaa sitä, että Suomessa on valittu toimia toisin. Ja se maksaa. Tämän vuoksi liian halvan hintamielikuvan aikaansaaminen heikomman laadun tuontielintarvikkeilla on meille myrkkyä. Laadukkaalla ruualla on hintansa ja joku sen aina maksaa. Jos se ei ole kuluttaja, se on viljelijä tai ympäristö!

”On vaikeaa olla vihreä, kun tili on punaisella”.  

Vielä hetken istuva Euroopan komissio jää historiaan erittäin kunnianhimoisista hankkeista ympäristön suhteen. Ennallistamisasetus ja metsäkatoasetus ovat tulleet tutuksi kaikille, vaikkei politiikkaa niin seuraisikaan. Metsäkatoasetus aiheuttaa edelleen päänvaivaa investoiville tiloille ja epävarmuutta asian tiimoilta on vielä aivan liikaa. Asia täytyy nyt lopultakin saada päätökseen, jotta tilat tietävät pelisäännöt  ja rakennushankkeet pääsevät vauhtiin. Komission valmisteilla oleva eläinten kuljetusasetus aiheuttaa esitetyssä muodossaan suuria muutoksia suomalaisille tiloille vaatimuksineen viiden viikon alaikärajasta sekä pakkasrajan ja kuljetusmatkan yhteydestä. Suomessa vasikkaketju on rakennettu niin, että sonnivasikat lähtevät tiloilta  kahden- kolmen viikon ikäisinä, joten kasvatusajan pidentäminen viikoilla lähtötilalla ei onnistu sormia napsauttamalla.

Yhteistä näiden asetusten kanssa on, että kaikki ne ovat pohjimmiltaan varsin kannatettavia. Kukapa ei olisi huolissaan maapallon keuhkojen eli amazonin sademetsien häviämisestä, jota varten metsäkatoasetus luotiin. Tai luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tai eläinkuljetusten kohtuullisuudesta. Olemmehan nähneet kuvia laivoista täynnä eläimiä jumissa milloin missäkin satamassa tai kanavassa. Vähän kärjistäen voisikin sanoa, että tanskassa syntynyt possu tai vasikka näkee Eurooppaa enemmän kuin keskimääräinen Eu-kansalainen! Hyvästä aikeesta huolimatta asetusten aiheuttamat ongelmat ovatkin sitten ihan oma lukunsa, kun kaikki maat ahdetaan yhteen muottiin. Tällöin käy kovin usein niin, että hyvin asiansa hoitaneita maita ”rangaistaan”. On nurinkurinen ajatus, että Euroopan metsäisin maa kärsii metsäkatoasetuksesta tai ennallistamisasetuksesta eniten.

”Rahat ja hermot loppu”

Seurasimme talvella  eri kanavista, kun keski- ja itäeurooppalaiset kollegamme ovat osoittaneet mieltään välillä rajustikin. Moottoriteitä on tukittu ja niille on ajettu maata ja hallintokortteleita on sotkettu milloin milläkin luonnontuotteella. Syitä näihin protesteihin oli ja on edelleen hyvin monia, eivätkä kaikki kohdistuneet suoraan komissioon tai Eu:hun yleisemmin, vaan sytykkeenä oli myös kansallinen politiikka ja Venäjän hyökkäyksen seurauksena tulleet markkinahäiriöt. 

Suomessa toteutettiin Ruokamarssit Kuopiossa, Ylivieskassa sekä Seinäjoella. Tapahtumat olivat kaikki hieman erilaisia, mutta lopputulos oli yhtä kaikki erinomainen. Saimme näkyvyyttä viestillemme huomattavasti niin valtakunnanmedioissa kuin paikallisesti. Ruokamarssin idea oli herättää keskustelua alkutuotannon kipukohdista sekä nostaa kotimainen alkutuotanto yleisemmin keskustelun kohteeksi. Samalla muistutettiin hallitusta siitä, että me olemme osallistuneet säästötalkoisiin jo pitemmän aikaa. Maa- ja metsätalous ministeriön osuus valtion budjetista oli 2000- luvun alussa liki 6%, kun tänä vuonna se on noin 3%.  Nyt olemme saaneet uutisista lukea, että alkutuotanto säästyi ainakin toistaiseksi leikkauksilta kevään kehysriihessä. Valtiontalouden tila huomioiden tämä ei ollut itsestäänselvyys. Kiitos vielä kaikille Kuopion Ruokamarssille osallistuneille, viesti oli vahva ja se meni perille!

Viljelijöiden viesti on nyt kuultu vallan kabineteissa ja muutoksia lienee tulossa. Seuraava komissio on todennäköisesti enemmän jalat massa kuin edeltäjänsä, mutta harjoitettu politiikka vasta kertoo lopullisesti totuuden. Nyt on meidän aikamme vaikuttaa myös seuraavan komission agendaan. Voimme tehdä sen parlamenttivaalien kautta kesäkuun alussa. Meitä maaseudulla asuvia ja yrittäviä koskevasta lainsäädännöstä yli puolet tulee suoraan Eu:sta, joten etenkin maaseudulla asuvien on ensisijaisen tärkeää käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa siihen, millaista sääntelyä jatkossa kohtaamme. Käy siis äänestämässä ja houkuttele naapurikin mukaan. Vaalitilaisuuksia on ollut jo muutamia ja kevään mittaan tahti kiihtyy niin, että jokaiselle halukkaalle varmasti tulee tilaisuus tentata ehdokkaiden mielipiteitä ja evästää parlamenttiin mieliviä.

Kuten olette varmaan jo huomanneetkin, olen poiminut Ruokamarssin kylteistä iskulauseita kappaleiden alkuihin. Otetaan tähän loppusanoiksi vielä yksi, joka tiivistää maanviljelijöiden merkityksen yhteiskunnalle. ”Iliman viljelijöö suatat olla nälissäs, kylmissäs, alasti ja vielä selevinpäin”

Kokouksen tiedote