Tiedote

MTK-Pohjois-Savon liiton syyskokouksen tiedote 5.12.2024

05.12.2024

Suomen olosuhteet huomioitava paremmin ravintosuosituksissa  

Kestävää terveyttä ruoasta -kansalliset ravitsemussuositukset ovat saaneet aikaan laajaa keskustelua koko ruokaketjussa.  Suositukset vähentävät välillisesti lihan ja maidon osuutta esimerkiksi koululaisten ja vanhusten ruokavaliossa. Suositusten mukaan lihaa ja maitotuotteita tulee korvata yhä enemmän kasvispohjaisilla tuotteilla, etenkin palkokasveilla. Suositusten pohjana on maailmanlaajuinen tutkimustieto terveellisestä ruokavaliosta mukaan lukien ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutukset, kansainvälinen tutkimustieto ei ole kuitenkaan verrattavissa kotimaiseen tutkimukseen.  Suositukset antanut asiantuntija- ja tutkijaryhmä on työssään kuullut myös koko ruokaketjun toimijoita.   
 
Valitettavasti suomalaisen elintarviketeollisuuden ja maatalouden asiantuntijalausunnot ovat kovin huonosti otettu huomioon suosituksissa.  Kestävä ja terveellinen ruokajärjestelmä on kokonaisuus, joka on niin vahva, kuin sen heikoin lenkki. Suomalaisen maatalouden kyky tuottaa uusien suositusten mukaista ruokaa riittävästi ja varmasti kaikissa olosuhteissa voi olla se heikkolenkki, joka on jäänyt asiantuntijoilta ja tutkijoilta huomioimatta. 

Nurmi on satovarmin kasvi Itä- ja Pohjois-Suomessa. Nurmesta pystytään korjaamaan kolme satoa kasvukauden aikana ja satomäärät ovat kilpailukykyiset moniin muihin alueisiin ja maihin verrattuna. Märehtijät pystyvät muuttamaan nurmen ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi maidoksi ja lihaksi. Pohjois-Savossa maatalouden myyntituloista 80 % tuleekin maidosta ja lihasta, vaikka alueella on Suomen vahvin marjantuotannon keskittymä ja paljon vihannes-, avomaa- ja kasvihuonetuotantoa. Pohjois-Savon olosuhteissa ei pystytä tuottamaan satovarmasti elintarvikekäyttöön palkokasveja, rehuksikin rajoitetusti. Leipäviljan viljelymahdollisuudet ovat alueellamme erittäin rajalliset.   

Maidon ja lihantuotannon väheneminen olisi kuolinisku jo kovasti supistuneelle elintarviketuotannolle Itä- ja Pohjois-Suomessa.  Alueen elintarviketeollisuuden runko on meijerit ja teurastamot.  Myös marjojen ja vihannesten jalostukseen liittyvää elintarviketeollisuutta on, mutta elintarvikemyllyjä ja kasvisproteiinin tuotantoon liittyvää teollisuutta ei ole juuri lainkaan.  Alueen maatalous ei pysty lyhyellä aikavälillä muuttamaan tuotantoa niin, että se vastaisi uusiin ravitsemussuosituksiin. Kotimaista kotieläntuotantoa joudutaan korvamaan ulkolaisella kasvisproteiinin tuonnilla.   

Suomeen tuodaan jo nyt ruokaa yli 6 miljardin edestä ja vienti on vain 2 miljardia. Tuonnin osuus tulisi siis entisestään kasvamaan. Tuontiruoan osalta tulee aina tarkastella myös tuotannon todelliset vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön. Suurin yksittäinen kasviproteiinin lähde on soija. Soijan viljelyyn liittyy paljon vastuullisuuskysymyksiä. Soija on lyhyen päivän kasvi, jota voi viljellä vain hyvin rajatulla alueella. Soijan siementuotanto on keskittynyt suurelle monikansalliselle elintarvikejätille, joka hallitsee markkinoita. Soija on jalostettu geenimuuntelulla kestämään suuria määriä kasvinsuojeluaineita, kuten glyfosaattia, joka on Suomessa kielletty puitavilta kasveilta, mutta soijan tuottajamaissa ei. Soijaa viljellään paljon alueilla, missä on niukkuutta vedestä. Onko siis ulkomaisten kasviproteiinien, kuten soijan, tuotanto kestävää, terveellistä ja vastuullista?      

Ruoka on keskeinen osa varautumista ja huoltovarmuutta. Itsenäisen maan turva on, että se voi ruokkia kansansa. Suomi on tähän pystynyt siitä lähtien, kun aloimme panostamaan nurmiviljelyyn ja kotieläintuotantoon. Tämä ruokaturvan perusta on syytä huomioida, kun teemme päätöksiä siitä, mitä jatkossa tuotamme ja syömme! Kannattaa muistaa, että kotimainen on aina turvallisin valinta!  

Lisätietoja antavat:

Perttu Sirviö

Puheenjohtaja

0503236191

Jari Kauhanen 

Toiminnanjohtaja 

0405056718

Jari Kauhanen

Toiminnanjohtaja

Liiton hallinto ja johtaminen, yhteiskuntasuhteet, maatalouspolitiikka

040 505 6718