Hyvä kokousväki!

Tämän puheen aiheita on mietitty juomakuppeja ja lantakuilua sulatellessa. Talvi yllättää joka vuosi autoilijan, mutta näin se monesti tekee myös viljelijälle. Se luukun eristäminen tai vähän repsottavan oven korjaaminen tulee karvaalla tavalla mieleen, kun tajuaa olevansa asiassa myöhässä. Oliko oikeasti niin kiire koko syksyn, ettei näitä askareita voinut tehnyt silloin, kun asia ei vielä ollut akuutti? Puheluiden perusteella en ollut pakkasen aiheuttaminen ongelmien kanssa yksin ja kyllähän se vähän omaa tuskaa lievittää, kun kuulee jonkun toisen ollessa samoilla asioilla.

Aloitin puheeni MTK:n valtuuskunnassa viime viikolla sanoilla “meiltä puuttuu rahaa”. Natsien propagandaministeri Göbbelsin kerrotaan sanoneen, että kun valhetta toistaa tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi. Rahan puutetta ei tarvitse toistaa sen takia, että sen viestin pitäisi muuttua todeksi, vaan se on valitettavan totta ihan joka päivä. Tänä syksynä rahaa puuttuu tiloilta sen vuoksi, että kuluneet pari vuotta ovat olleet markkinoilla melkoista vuoristorataa, eikä markkinoilta saadut tuotot riittäneet kaikilla kuromaan syntynyttä kassavajetta kiinni. Tänä syksynä tiloilta puuttuu rahaa sen takia, että viljasadot olivat paikoin erittäin heikot, joten myytävää tuli vähän ennätyskalliilla tuotantopanoksilla. Tänä syksynä tiloilta puuttuu rahaa sen vuoksi, että ensimmäiset tukimaksut tulivat tileille vasta viime torstaina ja valtaosaa saadaan vielä odottaa parisen viikkoa. Paitsi nautapalkkioiden osalta yli kaksi kuukautta. Tänä syksynä tiloilta puuttuu rahaa sen vuoksi, että viranomaiset eivät ole saaneet esimerkiksi investointitukimaksatuksissa käytettävää hyrräjärjestelmää toimimaan ja maksut ovat jäässä vielä määrittelemättömän ajan. Tänä syksynä tiloilta puuttuu rahaa sen vuoksi, että pankit ovat kiristäneet maatilojen luototusta, eikä esimerkiksi tarvittavaa käyttöpääomaa tukimaksatusten siirtymisen vuoksi ole saanut likikään kaikki tarvitsijat. Jätän loput rahantarpeen aiheuttajat ajan säästämiseksi luettelematta.

Samaan aikaan rahaa puuttuu valtiolta ja kuluttajilta eli koko ruokaketjusta. Viime viikolla julkistetun tutkimuksen mukaan vuoteen –21 asti ruokaketjun rahavirta kasvoi kymmenen vuoden aikana vain 0,4% vuodessa. Tämä on vähän verrattuna siihen, että kuluttajahintaindeksi on noussut samana ajanjaksona kuitenkin lähes nelinkertaisesti, noin 1,5% vuodessa. Kun lisäksi ottaa huomioon, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnon alan budjetti suhteessa valtion budjettiin on tällä vuosituhannella puolittunut, maatalouden rahavirrat ovat jääneet pahasti jälkeen. Tilannetta on maatiloilla paikattu tehostamalla, karsimalla ja kasvattamalla korjaus- ja investointivelkaa. Tieverkon osalta tiedämme korjausvelan suuruusluokan ja samanlainen laskelma pitäisi tehdä myös maatalouden osalta. Tulos voisi olla mielenkiintoinen.

Kauppa on kaivanut työkalupakistaan tutun keinon, halpuuttamisen. On selvää, että meillä on kotitalouksia, joissa jokaisen euron käyttö mietitään tarkkaan ja silloin on tarvetta myös halpatuonnille. Hintamielikuvalla pelaaminen voi kuitenkin luoda väärän mielikuvan siitä, mitä ruoka saa maksaa. Kuukausi-inflaatio on jo lähes nolla ja palkankorotukset kääntävät kuluttajan ostovoiman ensi vuonna kasvuun, joten kaikilla ei halpuuttamisen tarvetta ole. Tämä viesti meidän pitää saada läpi. Suomalaisilla kriteereillä tuotettuja elintarvikkeita ei voi kuitenkaan myydä bulkin hinnalla! Tarvitaan suomalaisen ruuan kasvuohjelma, jota hallitus onkin jo valmistelemassa. Siihen on löydyttävä keinoja, joilla yleinen kurssi saadaan oikaistua, jotta erityisesti nuorten luottamuksella alan tulevaisuuteen on katetta.

Arvoisat MTK:laiset!

Ihmisiä suositellaan lukemaan, tai nykyään kuuntelemaan, laajasti erilaista kirjallisuutta. Erityisesti lapsuudessa luetut kirjat voivat avautua ihan uudella tavalla, kun niitä hankitun elämänkokemuksen kanssa pureskelee uudelleen. Kaikki varmaan muistaa Liisan, jonka seikkailut Ihmemaassa alkoivat putoamisella kanin koloon. Ihmemaassa oli kaikenlaisia hahmoja, joita Liisa matkallaan kohtasi. Eräs näistä oli Irvikissa, joka katosi ja ilmestyi miten sattui, eikä sen puheistakaan saanut mitään tolkkua. Liekö ollut savolainen? Irvikissan suuhun oli kirjailija kirjoittanut useita sanontoja, jotka ovat jääneet elämään myöhempiin aikoihin. Itseäni on toki oman yritystoiminnan, mutta varsinkin tällä hetkellä suomalaista maaseutua koskien puhutellut seuraava Irvikissan toteamus: “jos et tiedä päämäärää, ei ole väliä minkä polun valitset”. Keskustelu suomalaisen maaseudun kehittämistä tai kehittymisestä on nyt vähän tässä tilassa. Jotenkin tuntuu, että Suomelta puuttuu isossa kuvassa päämäärä, tavoite maaseudun suhteen. Nyt, kun seuraavaa ohjelmakautta jo valmistellaan, tämän vision pitäisi olla työlistalla korkealla prioriteetilla.

Visiokeskustelulle on nyt senkin vuoksi kysyntää, että ensi keväällä on europarlamenttivaalit. Euroopan parlamentti on ratkaisevassa osassa siinä, millaista lainsäädäntöä saamme tulevina vuosina. Parlamentti ja komissio koetaan usein kaukaisiksi, mutta niiden tekemiset koskettavat varsinkin maa- ja metsätaloutta hyvin paljon. Sanat ennallistamisasetus, metsäkatoasetus, metsien monitorointi, eli valvonta-asetus ovat tuttuja kaikille. Parlamentin toimintatavan vuoksi yhdelläkin asiansa osaavalla mepillä voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, millaisena lainsäädäntö toteutuu. Tämän vuoksi jokainen ääni, joka annetaan meidän asiaamme ymmärtävälle ehdokkaalle, on erittäin tärkeä. Äänestysprosentti jäänee joka tapauksessa alhaiseksi, joten oman äänen painoarvo saattaa hyvinkin nousta jopa kolmen äänen arvoiseksi! Kysykää ehdokkailta suhtautumista maa- ja metsätalouden asioihin ja erityisesti nyt myös Itä-Suomen erityiskysymyksiin. Ja kysykää sen suomalaisen maaseudun vision perään!

MTK:n valtuuskunnassa puhutti talouden lisäksi myös suurpedot. Ja se viesti tuli selväksi ihan koko puolelta Suomea. Tilanne on erityisesti lammastiloilla kestämätön susien hyökkäysten vuoksi ja monilla lampureilla on mitta tullut täyteen. Korkeimman Hallinto-oikeuden päätös kannanhoidollisesta metsästyksestä oli käsittämätön ja se sotii yleistä käytäntöä ja oikeustajua vastaan. Poliitikkojen, erityisesti ministerin on nyt käännettävä kaikki kivet ja lakikirjan sivut, jotta kannanhoidollinen metsästys saadaan taas käyntiin. Eräänä keinona on väläytetty suotuisan suojelun määrittämistä Ruotsin tapaan. Suomessa on 309 kuntaa, joista 108 on kaupunkia. Citysudethan eivät tunnetusti ole muodissa, joten yksi susi/kunta tekisi noin 200 sutta. Eikös siinä olisi taso kohdallaan?

Valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen esitti avauspuheenvuorossaan konkreettisen ehdotuksen kaikille MTK-yhdistyksille, sytytetään maaseutunuorten tunnetuksi tekemät joulutulet tänä vuonna jokaisen yhdistyksen alueelle. Haastankin kaikki Pohjois-Savon alueen yhdistykset mukaan tempaukseen, kukin omalla tavallaan. Stressiä ei tästä tarvitse ottaa, spray-pullo, joku levy tai kymmenkunta paalia, kynsitulet ja vaikka suomalaisesta lihasta tehtyjä makkaroita ja kukaties kyytipojaksi termarista glögiä tai kahvia riittää luomaan mukavan jäsentapahtuman vallan mainiosti. Yhteisöllisyys nousee jäsenten kanssa keskustellessa usein esiin ja monesti on mietitty tapoja sen toteuttamiseen hektisessä arjessa. Uskon, että tämä on kokeilemisen arvoinen idea. Siis, tartutaan haasteeseen ja valaistaan talvista iltaa perjantaina 22.12.!