Ilkka Nykänen kertoi globaalisti naudanlihanmenekin ja kysynnän nousevan koko ajan, koska Lähi-Itä ja erityisesti Kiinan keskiluokka vaurastuu. Sen lisäksi Euroopan kuivuus ja lihan tuottajien lukumäärän väheneminen näkyvät kaupan tiskillä. Vuosi 2025 tullaan muistamaan naudanlihamarkkinoilla! Nousun tarkkaa synty syytä ei kuitenkaan tiedetä. Markkinat ovat sekaisin globaalisti ja tätä jatkunee pari-kolme vuotta.

A-ketjulle kotimaanmarkkinat ovat tärkeät, mutta vientiinkin menee naudasta noin 30 % arvosta. Uudet ruokasuositukset näkyvät leivänpäällisissä, niiden menekki on laskenut 12 prosenttia.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Csaba Jansik piti mielenkiintoisen esityksen tuottajaorganisaation mahdollisuudesta nauta-alalle. Se on mahdollista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Isojen teurastamojen osalta haasteen aiheuttaa pörssiomistajuus.

Jansekin vuosien markkinaseurantakokemuksen mukaan kaupan pitkät sopimukset pitävät loppupelissä hinnat vakaina ja suhteellisen tasaisina Suomessa. Vientivetoisissa maissa kuten Tanskassa ja Irlannissa hinnat heiluvat enemmän alas ja ylös, kun Suomesta puuttuvat jyrkät sahaavat liikkeet.

Jansek esitteli myös lyhyesti ruokasektorin kasvuskenaariota, jos mennään entisellään.

Rauli Albert aprikoi vaihtoehtoisen kaistan mahdollisuutta, että ehkä tuotanto pitäisi eriyttää? Ja tuottajien järjestäytyä kahta kautta? Miettiä tuottajaorganisaation perustamista. Vikke Schildt MTK:sta kertoi heitä saavan tuottajaorganisaation perustamiseen tietoa ja apua (Tuovi-hanke) ja hän kehoitti ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä.

Naudanlihantuottaja Kalle Mattila piti tilannetta aivan katastrofaalisena ja tilallisena mietityttää kannattaako jatkaa tuotantoa. Hän oli tehnyt myös avoimeen verkosta saatavaan dataan liittyen hintaseurantatyökalun: www.tuottajahinta.fi , jossa voi verrata Luken keräämien Suomen ja Euroopan hintatason eroa mm. kuormatasolla. Mikä on hintaero, jos meillä saataisiin sama hinta kuin Euroopassa? Laskurin mukaan hintaeroa eläintä kohden oli noin 500 euroa eurooppalaisten hyväksi tai kääntäen suomalaisen tuottajan tappioksi.

A-ketjussa luottamushenkilönä toimiva Jari Kajan kertoi tilojen tarvitsevan apua rahapulaan, ennustettavan toimintaympäristön, tasaisen eläinkierron, vakaan rahoitusmarkkinan ja vakaan toimintaympäristön. Luottamushenkilön roolissa pitää tuoda vakautta, pitää laatia ja noudattaa yrityksen visiota ja strategiaa sekä tehdä omistajaohjausta varovasti eteenpäin.

Lauri Jaatinen haki puheenvuorossaan myös viennille pontta. Saisiko sillä enemmän kilpailukykyä ja vakautta. Hän mietti myös, että kenelle valuu hyöty kaupan pitkistä sopimuksista.

Lopputulemana voisi tiivistää: Kauniilla sanoilla ja hyvällä uskolla ei tapahdu mitään. Hyväntahtoisuudella ei markkinoilla pärjää. Lääkkeeksi:

• viennin lisääminen

• markkinatietoisuuden lisääminen

• tuottajaorganisaatiorakenne selvitettävä

Muutoksen tekeminen on yhdessä tekemistä. Tulisi hakea uusia avauksia ja pitäisi olla rohkeutta tehdä uutta. Onhan aikoinaankin oltu uuden edessä: Perustettu osuuskuntia, lakkautettu teurastamoita, investoitu tuottajien omistamiin osuuskuntiin yms.  Tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja muutoksen teemme me, tuottajat itse, ei kukaan muu. Olisiko nyt aika toimia?

Kirjoittaja: Anne-Mari Heikkinen, Kannattavuudella jatkuvuutta projektipäällikkö

Teksti perustuu Mitä keinoja maatalousyrittäjällä on lihaketjun markkinavaikuttamiseen? tilaisuuteen 25.4.25. Tilaisuutta ei tallennettu.